VA-teatteri esittää uuden versioinnin Henrik Ibsenin klassikkonäytelmästä Nukkekoti. Näyttämösovituksessa on seitinohuesti hyödynnetty Lauri Siparin suomennosta.

Nukkekotia on kuvailtu romanttisena perhedraamana, joka seuraa Nora ja Torvald Helmerin parisuhdetta ja sen hajoamista jouluna. Romanssi on jäänyt uudessa versioinnissa taka-alalle, kun kauhugenrestä inspiraatiota saanut Lajoma päätti kokeilla aivan uutta sovitusta lähes 200-vuotta vanhaan teokseen.

Ohjaajan sanat:

Ekaa kertaa kun luettiin hallituksen kanssa teosta ääneen, tuottaja Venla parhaiten kiteytti tän teoksen tarpeen; puhuttiin siitä milloin teos on kirjoitettu (1879) ja Venla ääneen ihmetteli että miten mikään ei oo vieläkään muuttunut?

Suoraan sanoen v*tuttaa että tällaisista aiheista pitää edelleen muistuttaa ihmisiä ja pitää näitä keskusteluita yllä. Eikö me olla lähes kahdessasadassa vuodessa tultu eteenpäin?

Valitettavan ajankohtainen Nukkekoti oli pelottava haaste ottaa vastaan. Teos on kautta pitkän historiansa esitetty lukuisia kertoja, voiko mulla olla enää mitään uutta sanottavaa? Kuitenkin konservatismin nousu ja fasismin lisääntyminen läpi länsimaisen maailman viimeisten vuosien aikana antoi virtaa käyttää teosta ponnahduslautana tutkia miten naisen asema yhteiskunnassa, vaikka paljon työtä on tehty, on pysynyt poljettuna. Päätin tutkia Nora ja Torvald Helmerin suhdetta kolmessa eri ajassa, ja sitä kautta näyttää miten kautta historian, samoin ajattelevat miehet, nämä samat epämaskuliiniset, pikkumaiset mieslapset kokevat oikeudekseen omistaa ihminen ja leikkiä tällä kuin mielensä tekee.

Sisältövaroitus:

Teos sisältää voimakasta kielenkäyttöä, päihteitä, kovia ääniä, agressiivisia mieslapsia ja teatterisumua.