Jääkuvia on karu kertomus pohjoissuomalaisen suvun silmin ylisukupolvisesta traumaperinnöstä. Näytelmän ytimessä sykkii kuitenkin toivo ja rakkaus. Voiko menneisyyden kahleista vapautua? Voivatko jäät vielä sulaa ja keskikesä koittaa?

Ruumis on kalvakka, pysähtynyt, hengityksen loppu. Samaan aikaan se on elämän temppeli, joka ansaitsee toivotut hautajaismenot. Sivuutetut tunteet nousevat pinnalle, kun kuolemasta ja toisistaan vieraantuneet sukulaiset pistetään asialle.

Nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka sukupuoliroolit voivat rajoittaa yksilön tai yhteisön kokemuksia itsestään, ja monet pyrkivätkin taistelemaan niitä vastaan, mutta mitä käy, jos jokin niissä tuntuukin omalta tai viehättää? Mitä on olla aidosti vapaa omassa sukupuolessaan? Mitä on oikein haluta? Saako sitä edes sanoa ääneen?

Ensimmäinen näytelmäproduktiomme Otsikko kertoo erään kahvilan asiakkaiden ja tarjoilijan elämänkatsomuksista ja -tilanteista monologien keinoin.